Guresu warriors RPG
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.
Guresu warriors RPG

Tervetuloa, soturi!
 
PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

 

 Elossa siis

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
FaithinChrist (Hato)
Admin
FaithinChrist (Hato)

Viestien lukumäärä : 107
Join date : 02.01.2014
Ikä : 22

Elossa siis Empty
ViestiAihe: Elossa siis   Elossa siis EmptySu Tammi 18, 2015 8:22 pm

Valo kutsui minua luokseen järven toisella puolen. Astuin veden kuultavalle kalvolle, ja kuunsilta kantoi askeleeni. Kasai lensi kaukaa ylitseni levittäen hännällään tähtipölyä, sekin matkalla vastarannalle. Kimmeltävä pöly laskeutui avonaisille hiuksilleni. Kuljin hitaasti järven pinnalla usvan keskellä. Houkutteleva valo säihkyi rannalla, joka kuitenkin oli saman sumun peitossa, enkä nähnyt, mitä siellä oli. Melkein perillä...
    Äkkiä usva väistyi rannalta. Näin siellä seisovan Dreligerin, ja Jossan. "Hato..." He viittoivat minua luokseen. Minua kutsunut valo loisti nyt heidän takaansa. Aloin kiihdyttää askeleitani kohti rantaa. Mutta ei! Viimeisillä metreillä väliimme nousi suuri aalto, joka jäi paikalleen peittäen meidät toisiltamme. En voinut enää liikkua, vaan aloin hitaasti vajota veteen. Huidoin kauhuissani vedessä, huusin Jossaa. Sitten en voinut enää huutaakaan, olin syvällä vedessä ja vihreät lonkerot tavoittelivat jalkojani. Jostain kuului Axelin ilkeä nauru...



~


"Hohhohhoo! Herääs jo!"
    Silmäni räpsähtivät auki ja näkivät matalan hirsikaton. Se oli unta... Seuraavaksi tunsin jonkin kylmän ihan oikeasti koskettelevan jalkojani. Hätkähtin istualleni ja yllätyin; piskuinen harmaahylje siinä nuoleskeli varpaitani. Huitaisin sitä pois kimpustani ja katselin kummissani pientä kalamökkiä, johon olin jostain syystä päätynyt. Seinillä riippui verkkoja, lattialla lojui muutama ryttyinen räsymatto. Mökki näytti koostuvan vain yhdestä huoneesta ja siinä oli vain yksi kova sänky, jolta olin hetki sitten herännyt. Pienten ikkunoiden takana ilma näytti olevan sees. Oikealla pienen takan ääressä touhusi roteva, keski-ikäinen mies, jolla oli oranssi merimiesparta.
    "Otapa rauhassa ja juo tämä", mies tyrkkäsi minulle höyryävän tuopin.
    "Öö, kiitos", otin kuuman juoman vastaan tietämättä mitä se oli. Hörppäsin. Kummallinen juoma ei polttanut suuta, mutta jäi kurkkuun elämöimään. Vilkaisin hyljettä, joka edelleen tavoitteli jalkojani, ja kysyin epävarmana: "Missäs minä olen?"
    Miehen parta värisi. "Hohohohoo! Tietenkin, olet varmaan ihmeissäsi. Olet Erik Möyhentäjän mökissä Roku Havin kylässä. Ja tämä on ystäväni Fressu", hän viittasi kohti hallia ja jatkoi: "Olin tulossa vuorilta, vähän bisneksiä siellä sun täällä, näetkös, ja huomasin sinut tuupertuneena joenvarressa. Ylängölle eksyy aika ajoin porukkaa. Jos olisin tullut hiukan myöhemmin, lumi olisi ehtinyt peittää sinut ja - aijai! Mutta näetkös, päätin ottaa sinut mukaani, eihän ketään voi erämaahan jättää."
    Olin siis todellakin elossa! Mutta hyvänen aika, kuinka kauan aikaa oli kulunut? Mikäli Axelkin olisi lähtenyt... Entä Miner, poni? Esitin hätääntyneet kysymykseni miehelle.
    "Hohhoho! Puolitoista vuorokautta meni tulla tänne, ja puoli päivää kesti saada sinut sulamaan. Ponisi on aitassa ja ruokittu."
    Kaksi päivää! Mitä Axel on saanut jo aikaan? Hyppäsin jalkeille. Missä miekka? Wakkai oli onneksi takan reunalla kankaaseen käärittynä. Nappasin sen ja tarkistin, että kaikki muukin oli kohdallaan. Käännyin hölmistyneen Erikin puoleen.
    "Kiitoksia paljon, hyvä Erik Möyhentäjä! En tiedä, kuinka voisin kylliksi kiittää, että pelastitte minut! Mutta kuulkaa, minulla on erittäin tärkeää tehtävää Sodan Lehdossa, ja siksi minun on heti jatkettava matkaani. Te hieno mies, olen erittäin kiitollinen! Pyydän, ottakaa tämä pieni osoitus siitä vastaan..." Kaivoin taskustani kolmeakymmentä pacaa.
    Erik kieltäytyi: "Ei kiitos, minulla on tunne, että sinä tarvitset sitä enemmän, nuori soturi! Kyllä, näen sen asustasi. Mutta jos haluat, kylässä on vaimoni pieni putiikki. Näetkös, voit saada alennusta varusteista, taisit menettää omaisuutta siihen jokeen... Ota myös tämä turkki, et selviä matkasta noissa vaatteissa!"
    "Tuhannet kiitokset! Jos milloinkaan voin tehdä vastapalveluksen... Näkemiin!" huudahdin lähtiessäni ovelta. Otin Minerin viereisestä rakennuksesta ja läksin kohti kylän keskustaa. Sinne ei pitkä matka ollut, kylä oli pieni. Vaatimattomalta mutta elinvoimaiselta se näytti. Ja lumiselta. Kalaukkoja oli juuri tulossa pohjoisesta mereltä Kun ratsastin ohi, he pysähtyivät katselemaan minua kuin eivät ennen olisi ratsunaista nähneetkään.
    "Tuo on ilmeisesti kauppa", totesin tullessani punaisen rakennuksen eteen. Sidoin Minerin kuistiin kiinni ja astuin sisään. Puodissa haisi kala ja ruuti. Pitkälti siunatussa tilassa oleva nainen seisoi tiskin takana ja huomasi minut heti.
    "Vai olet sinä herännyt! Hyvä, jokos olet lähdössäkin? Tarvitset varmaan jotain, saat alennusta, tyttöraukka!"
    "Kyllä, rouva. Ja kiitos, mutta minä maksan kaikesta täyden hinnan. Jotakin ruokaa, mieluiten hyvin säilyvää, ja tulentekovälineet."
    "Tässä!" myyjä sanoi ja otti rahat, neuvoipa vielä tien pois ylängöltä, kun kysyin. "Onnea matkaan!"
    Astuin uuden laukun kanssa ulos ovesta. "Kiitos kaikesta Ja siunausta vauvallenne."
    Nyt viimein oikeaan suuntaan! Että voikin olla noin hyviä ihmisiä...
Takaisin alkuun Siirry alas
https://guresuwarriors.palstani.com
 
Elossa siis
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Guresu warriors RPG :: Outside the game :: Tarinat :: Hato-
Siirry: