Guresu warriors RPG
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.
Guresu warriors RPG

Tervetuloa, soturi!
 
PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

 

 Eksyksissä ylängöllä

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
FaithinChrist (Hato)
Admin
FaithinChrist (Hato)

Viestien lukumäärä : 107
Join date : 02.01.2014
Ikä : 22

Eksyksissä ylängöllä Empty
ViestiAihe: Eksyksissä ylängöllä   Eksyksissä ylängöllä EmptyTi Tammi 06, 2015 6:28 pm

Miner-poni oli ties kuinka monennen kerran kompastua lumikerroksen piilottamaan kivenmurikkaan. Äsh, ajattelin ärtyneenä. Lähdettyäni vauhdilla Onnenmaan kylästä olin kadottanut suunnantajun päätyessäni laajalle alueelle, jota muistaakseni kutsuttiin Lumiylängöksi. Kylän kadottua horisontin taa lainaponini oli väsähtänyt ja olin joutunut kulkemaan hidasta tahtia. Käynti olikin osoittautunut kannattavaksi askellajiksi tässä maastossa, sillä lumen alla piili usein arvaamattomia yllätyksiä, enimmäkseen juurikin tuollaisia kompastuskiviä. Toisaalta laukka olisi houkutellut, sillä tuuli oli käymässä jäätävän kylmäksi. Olimme vaeltaneet vasta muutaman tunnin. Puristin ohjaksia lujasti ja yritin pitää kylmyyden loitolla keskittymällä määränpäähäni.
  "Minun on päästävä Lehtoon... Tenga tarvitsee minua, joten äläpäs hyydy, luuska, kuuletko? Axelilla on jotain juonia mielessään, en ole varma mitä, mutta minä aavistan sen. Uskotkos sitä?"
  Miner pärskähti jokseenkin neutraalisti. Lieneekö tuo ymmärtänyt mitään puheestani. Mutta ainakin juttelu teki lumessa matkaamisesta siedettävämpää, olkoon sitten vaikka hevoselle osoitettua.
  "Älä luule, että pääset yhtään sen helpommalla, vaikka minä sinulle äidyn jutustelemaan. Tästä tulee kova matka, ja ties kuinka pitkä sellainen. Saat luvan viedä minut perille asti. Sitten saat vasta levätä.  Mutta etkö pääsisi yhtään nopeammin? Minä palellun sinun selässäsi. Sinulla sentään on tuollainen paksu karva! Minulla vain tällaiset etelän metsäläisvaatteet. Hyvä että vähän tuulta pitävät."
  Saavuimme kapean, noin kymmenen metriä leveän joen varteen. Joki näytti olevan kauttaaltaan jäätynyt. Tuuli oli puhaltanut kirkkaalta jäältä lumen lähes kokonaan, ja sen pinnalla oli vain satunnaisia dyynimäisiä muodostelmia. Oikealla joki näytti haarautuvan kahtia. Tuosta pitäisi ilmeisesti päästä yli. Tarkastelin joen jäätä ponin selästä yrittäen arvioida sen paksuutta. En ollut joutunut ylittämään jäätyneitä vesiä ennen.
  "Paha sanoa... Mutta eiköhän tuo kestä. Vai mitä, poni? Yli vain!"
Ohjasin Minerin jäälle. Poni asteli varmajalkaisesti; se oli varmasti ylittänyt jokia ennenkin. Vaikka jää oli liukasta, pääsimme hyvin eteenpäin. Puolessa välissä poni kuitenkin pysähtyi kuin seinään ja alkoi pärskähdellä hermostuneena. Sen pää heilui suuntaan ja toiseen sen haistellessa ilmaa.
  "Hei, miksi pysähdyit? Ala mennä- VOU!" Älähdin yllätyksestä Minerin noustessa takajaloilleen, kun kaukaa vasemmalta kuului suden ulvontaa. Poni kiljahti ja yritti ponnistaa laukkaan. Paineen alla jää risahti, siihen tuli suuri halkeama, ja äärettömältä tuntuvan sekunnin jälkeen jää petti alta. Putosimme hyytävään avantoon ja onnistuimme juuri ja juuri välttämään jään alle joutumisen.
  "Ei hitt...!" Mutisin kastuttuani läpimäräksi. Olin yhä ponin selässä. Ehkä onnistuisin ponnistamaan tästä reunalle... Mutta tavarat on jätettävä. Riisuin repun selästä, nousin kyykkyasentoon ja loikkasin mahalleni jäälle. Hyvä, tepsi! Haukoin henkeä kylmästä. Mutta ratsuni oli vielä pakokauhuisena avannossa. Oli toimittava nopeasti. Ryömin ponin eteen ja kurotin ottamaan sen suitsista kiinni. Vedin epätoivoisena yrittäen auttaa ponia kiipeämään jäälle. Tämä oli ainoa keino, köyttäkään ei ollut. Miner ei ymmärtänyt yritystäni, vaan kiljui edelleen potkien vedessä hurjasti.
  "Senkin typerä aasi, tule ylös sieltä! Minähän vien sinut hengissä kotiin tämän reissun jälkeen! Ajattele omistajaasi, Marieta!" huusin vastaan.
  En ollut varma, kuinka kauan olimme kamppailleet avantoa ja pelkoa vastaan, kun Miner lopulta sai etukavionsa jään reunalle ja pääsi avullani hitaasti ylös vedestä. Talutin sen hitaasti yhä kauemmas avannosta. Joen toisella rannalla kumpikin meistä hengähti helpotuksesta. Olimme pelastuneet hyisen joen kauhuista, eivätkä sudetkaan olleet ilmaantuneet paikalle
  Samassa tajusin yhtä suuren vaaran. jolle olimme alttiina. Ellemme pian löytäisi suojaa, sekä minä että poni jäätyisimme kuoliaiksi. Tuuli yltyi ja alkoi tuoda mukanaan lunta taivaalta.
  "Taytyy j-jatkaa eteenpäin... Mennään pian... Ei s-saa jäädä t-t-t-tänne..." Hampaat kalisten lähdin taluttamaan Mineria, joka oli vähintään yhtä väsynyt kuin minäkin. Onneksi Kasai ei ole mukana... Pikkuhiljaa askeleeni hidastuivat ja kangistuivat. Kauanko jaksaisin vielä?
  "Ei, ei saa jäädä tänne... Ei luovuteta!"
  Lunta tuli yhä tiheämmin ja näkökenttä hämärtyi. Päästin otteeni Minerin ohjista. Vielä yksi askel... toinen... yksi vielä... Kaaduin hankeen, ja tuiskuava lumi alkoi peittää minua. Oikea käteni viittasi yhä kulkusuuntaamme.
  "E-ei s--"
Takaisin alkuun Siirry alas
https://guresuwarriors.palstani.com
 
Eksyksissä ylängöllä
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Guresu warriors RPG :: Outside the game :: Tarinat :: Hato-
Siirry: