Guresu warriors RPG
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.
Guresu warriors RPG

Tervetuloa, soturi!
 
PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

 

 Kohtaaminen Tuskarotkolla

Siirry alas 
Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava
KirjoittajaViesti
FaithinChrist (Hato)
Admin
FaithinChrist (Hato)

Viestien lukumäärä : 107
Join date : 02.01.2014
Ikä : 22

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyMa Tammi 06, 2014 11:48 pm

Hato~

Kävelin ripein askelin synkässä metsässä vierelläni uskollinen Kasai -kettu. Minun täytyi olla koko ajan varuillani, sillä milä hetkellä hyvänsä puun oksastosta tai varpujen peittämästä kuopasta saattoi rynnätä tielleni vaarallinen örkki, Dogrator tai jättihämähäkki. Vaikka niitähän minä olin hakannut täällä Itäisessä metsässä koko ikäni. Kyllähän minun pitäisi niistä ihan helposti päästä, kunhan vain en joutuisi yllätetyksi. Tosin en ollut koskaan mennyt näin kauaksi luostarista... Oli kulunut jo kaksi päivää siitä, kun karkasin Kenheiwasta. Kaksi päivää tässä monstereiden täyttämässä rähjäisessä metsässä, ilman pienintäkään merkkiä asutuksesta. Miksi minun piti mennä unohtamaan saaren kartta luostariin?
Metsässä ei näkynyt polkuja, mutta kuivalla kankaalla oli hyvä kävellä. Se olisi jopa miellyttävää, ellei koko ajan tarvitsisi varoa hirviöitä ja niiden... ehm, jätöksiin astumista.
Kulku keskeytyi yhtäkkiä, kun Kasai haukahti varoittavasti ja alkoi nuuhkia ilmaa.
"Mitä nyt, kaveri?" kysyin ketulta, vaikka eihän se tietenkään osannut vastata. Se oli selvästi huomannut jotakin. Laskin oikean käteni miekan kahvalle ja varauduin todennäköiseen tulevaan hyökkäykseen. Jatkoimme Kasain kanssa kävellen hitaasti, tiiraillen koko ajan ympäristöä yrittäen paikallistaa mahdollista vihollista.
Takaisin alkuun Siirry alas
https://guresuwarriors.palstani.com
Dreliger

Dreliger

Viestien lukumäärä : 51
Join date : 06.01.2014
Ikä : 21
Paikkakunta : Keuruu

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyTi Tammi 07, 2014 2:58 am

_Dreliger_


Hyppelin Itäisessä metsässä valtavien puiden seassa oksilta toiselle. Pysähdyin tähyilemään korkean puun latvaan Fusekaille ruokaa ja aseita kuljettavia kärryjä. Viimein löysin sen, mitä olin etsinytkin. Näin kuinka kymmenet hevosten vetämät kärryt lipuivat kilometrien päässä hitaasti, pitkänä jonona, tietä pitkin. "Liikaa sotilaita yhdelle." sanoin itselleni, vaikka en aikonutkaan perääntyä enään. Juuri kun aioin jatkaa matkaa, keskeltä metsää lennähti ilmaan suuri määrä lintuja. Hetken mietittyäni, mikä linnut säikytti pois, tulin siihen ratkaisuun, että käyn ottamassa siitä selvää. Aloin laskeutua hitaasti puun latvasta kohti kaukana häämöttävää maata. Kivutessani alaspäin, kuuntelin tarkkaan kaikkia ääniä mahdollisesta väijytyksestä. Oravat hyppivät puiden oksilla ja tuijottivat minua pienillä silmillään. Yhtäkkiä kuulin hiljaista puhetta vähän matkan päästä. Pysähdyin ja kuuntelin siinä hetken ajan. Kuulin puheen voimistuvan pikku hiljaa, äänten lähetessä minua. Kun olin vajaan viiden metrin päässä maasta, yhtäkkinen tuulen puuska tarrasi minuun ja meinasin pudota. Ehdin kuitenkin ottamaan oksasta kiinni juuri ajoissa. Pian näin tiellä nuoren tytön ja ketun hänen vierellään. Kettu pysähtyi ja haisteli ilmaa. Kuulin tytön sanovan ketulle jotain, mutta en kuullut mitä. Tyttö vilkaisi ympärilleen ja laski kätensä miekan kahvalle ja he jatkoivat matkaansa varovaisesti. Silloin muistin, että Drewolf on lähistöllä saalistamassa ja se voitaisiin huomata suuren kokonsa takia. Joku voisi nähdä sen. Lähdin juoksemaan puiden oksia pitkin ja kuulin kuinka kettu alkoi haukkumaan. Lisäsin vauhtiani ja pian näin Drewolfin syömässä peuraa. Vihelsin sille, jotta se olisi valmiina. Drewolf kääntyi samaan suuntaan, jonne olin juoksemassa, ja lähti hitaasti, vauhtiansa hiljaa lisäten juoksemaan. Hyppäsin oksilta alas Drewolfin selkään, otin sitä turkista kiinni ja sanoin sille:"Juokse." Välimatkan pidetessä kuulin ketun haukun hiljenevän. Muutaman kilometrin jälkeen muistin, että pian tietä pitkin tulisivat vastaan kymmenet kärryt ja kymmenittäin sotilaita. Yritin vaivalloisesti saada kankaan palaa naamani suojaksi, jotta kasvojani ei nähtäisi, jos ryöstömme epäonnistuisi. Viimein sain kasvoni peitettyä ja kiisimme Drewolfin kanssa huimaa vauhtia tietä eteenpäin. Kun hetken päästä näimme kärryt, ne pysähtyivät ja sotilaat valmistautuivat puolustautumaan. Drewolf pysähtyi, karjaisi kovalla ja matalalla äänellä ja lähti juoksemaan sotilaita kohti.


Viimeinen muokkaaja, Dreliger pvm Pe Tammi 17, 2014 12:15 am, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
FaithinChrist (Hato)
Admin
FaithinChrist (Hato)

Viestien lukumäärä : 107
Join date : 02.01.2014
Ikä : 22

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyKe Tammi 08, 2014 11:53 pm

Hiippailin edelleen varuillani metsässä. Välillä vilkuilin ylös puiden latvoihin tähystääkseni mahdollista vihollista. Noiden massiivisten korkeiden puiden latvustossa saattoi hyvinkin piillä jokin hirviö tai jotain muuta uhkaavaa. Tunsin tuulen nousevan ja voimistuvan, ja äkäiset pöllöt huutelivat pesäkoloissaan. Ihmettelin, etteivät ne olleet paenneet hirviöitä kuhisevasta metsästä jo aikoja sitten, tai joutuneet syödyksi. Mutta kai ne eivät vain halunneet jättää kotejaan... Ja soihan lentokyky niille huomattavan edun, jota hirviöillä ei ollut. Niinpä niin, lentää ja olla vapaa kuin taivaan lintu... Mutta ei pöllö. Ei niitä ällöttäviä oksennuspalloja.
Havahduin yhtäkkiä ajatuksistani. Huh, ei nyt saisi harhautua ja herpaantua! Tässä metsässä joka hetki oli vaaratilanne, ja tarvittiin keskittymiskykyä. Täytyisi olla valppaana ihan koko ajan. Siitä huolimatta hätkähdin, kun Kasai aloitti raivoisan haukunnan. Sen terävät vaistot olivat taas havainneet jotakin, mitä minä en vaeltavan mieleni kanssa voinut nähdä tahi aavistaa. Yritin terästää näköni ja kuuloni äärimmilleen suurin ponnistuksin, tuijottaen kiinteästi Kasain kuonon osoittamaan suuntaan. Ja kyllä vain: huomasin kuin huomasinkin oksaston liikahtelevan pitkän matkan päässä. Liike siirtyi koko ajan kauemmaksi meistä.
"En ole kyllä koskaan nähnyt örkin tai hämähäkin liikkuvan puissa noin nopeasti", mutisin epäluuloisena. Kyllä tuon täytyi olla jotain muuta. Salaperäinen, supernopea hyppelehtijä herätti mielenkiintoni, ja uteliaisuus nosti päätään.
"Mitäs sanot, Kasai, lähdetäänkö seuraamaan tuota?"
Kettu haukahti päättäväisesti. Tunsin tuon sen verran hyvin, että tiesin sen vastanneen myöntävästi. Niinpä räjähdimme nopeaan juoksuun kohteen perään. Emme tienneet, kuinka kauan meidän pitäisi juosta, ja hirviötkin näkisivät meidät rynnätessämme eteenpäin metsässä. Mutta sille ei enää voinut mitään.
Takaisin alkuun Siirry alas
https://guresuwarriors.palstani.com
Dreliger

Dreliger

Viestien lukumäärä : 51
Join date : 06.01.2014
Ikä : 21
Paikkakunta : Keuruu

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyPe Tammi 17, 2014 1:47 am

Kun Drewolf oli päässyt noin viiden metrin etäisyydelle sotilaista, se hyppäsi korkealle ilmaan sotilaiden yli. Hyppäsin Drewolfin selästä ja vedin Fdrienlesin huotrastaan. Sivalsin ensimmäiseltä sotilaalta kaulan auki ja pyörähdin ympäri iskeäkseni seuraavaa rintakehään. Fdrienlesin osuessa vasten sotilaiden miekkoja, ilmaan singahteli välillä kipinöitä. Mietin taistelun tuoksinnassa taas kuinka monetta kertaa jo Fusekailta ruokaa ryöstän ja sitä, kuinka monta sotilasta olen jo surmannut näiden kuuden vuoden aikana. Silmäkulmastani näin, kuinka Drewolfin terävät hampaat uppoutuivat sotilaiden panssarien läpi, kuin hehkuva teräs lumeen. Taistelu eteni ja tuntui, että sotilaita tulisi aina vain lisää. Kun yhden sai tapettua, tuli kaksi lisää. Minua alkoi jo hieman uuvuttaa tämä ja sen huomasi myös Drewolfistakin. Päätin kuitenkin jatkaa taistoa loppuun asti, vaikka henkeni menettäisinkin. Yhtäkkiä tunsin pohkeessani räjähtävän kivun ja ulvahdin hiljaa. Katsahdin maahan ja näin sotilaan, joka viimeisillä voimillansa yritti iskeä jalkaani uudestaan puukollansa. Drewolf hypähti viereeni ja murskasi valtavalla tassullansa sotilaan pään. Kuulin inhottavan rusahduksen, joka siitä syntyi ja pian kuulin saman uudestaan, kun Drewolf katkaisi sotilaalta jonkun luun mahtavilla leukalihaksillaan. Nousin pystyyn varovaisesti ja irvistin hiukan kivulle. Katselin ympärilleni ja näin, kuinka yhä useampi sotilas heitti kilpensä miekkoineen maahan ja lähtevän pakoon. Vilkaisin Drewolfia nopeasti ja jatkaessani taistelua, huusin Drewolfille niin lujaa kuin ikinä pystyin: "Drilstrêvids threlstrómlaxe Shengêrafindrals brëlstrimné!" Drewolf päästi ilmoille karjaisun, joka kuuluisi kymmenien kilometrien päähän. Moni sotilaista ilmeisesti säikähti sitä, sillä he jähmettyivät paikalleen ja heidän silmänsä suurenivat. Kun hyökkäsin karjuen sotilaiden kimppuun välittämättä kivusta, jolloin he tajusivat jatkaa taistelua. Pian kuulin, kuinka Tuskarotkolta päin alkoi kuulumaan äänekästä karjuntaa ja näin peurojen juoksevan pakoon. Sotilaat kauhistuivat ja lähtivät juoksemaan pakoon, jättäen kaiken raskaan, joka juoksemista voisi hidastaa. Hymyilin ilkikurisesti ja sanoin Drewolfille: "Frelstrôwm Drâlesdrián." Katselin kuinka sotilaat säntäilivät ympäriinsä, kuin päättömät kanat, yrittäen löytää oikeaa suuntaa jonne juosta. Aloin tutkimaan kärryjä etsien jotain käyttökelpoista. Löysin pian etsimäni ja huikkasin Drewolfia tulemaan luokseni. Kärry oli täynnä kaikenlaista ruokaa. Kehotin Drewolfia alkamaan syömään ennen kuin rotkon asukas tajuaisi, että täällä on vielä joitakin eläviä olentoja. Istuin alas rauhallisin mielin, otin palan lihaa ja haukkasin siitä ison palan. Rotkolta kuului uusi karjaisu, joka oli edellistä kovempi. Menin kärrystä ulos, hieman jalkaani ontuen, ja riisuin ensimmäiseltä hevoselta, jonka näin, satulalaukun. Katsastin sen sisällön ja sieltä löytyi ohutta teräksellä päällystettyä köyttä. Tutkiskelin köyttä hetken, kunnes kuului taas uusi karjaisu, ja kauhea ryske. Laitoin köyden olalleni siinä toivossa, että sitä tulisi tarvitsemaan. Palasin Drewolfin luokse, joka juuri lopetteli syömistään. Se katsahti minuun ja sen jälkeen satulalaukkua. Drewolf inhosi satulalaukkuja, mutta tiesi ettei tavallista nahkareppua voinut kuljettaa mukana silloin, kun ryöstää Fusekain vankkureita. Kiinnitin satulalaukun Drewolfin selkään ja aloin keräämään sinne lihaa, hedelmiä ja leipää. Kun laukku oli täynnä ja olimme juuri lähdössä, huomasin jotakin kiiltävää nurkassa perunasäkkien takana. Menin katsomaan kiiltävää esinettä ja otin sen kantooni. Se oli nahkaan kääritty ja aika kevyt. Avasin narun, joka nahkaa piti paikoillaan esineen päällä. Hämmästyin kun sen sisältä paljastui hopealla ja kullalla koristeltu jousi ja nuoliviini. Katselin jousen upeata koristelua ja sen muotoa. Drewolf murahti ja tajusin, että on aika mennä. Asetin jousen sekä nuoliviinen selkääni ja hyppäsin Drewolfin selkään. Tuskarotkolta päin kuului jälleen mahtavaa karjuntaa. Drewolfin kiitäessä kohti Itäistä metsää ja hymyilin katsellessani aurinkoa, joka oli painumassa jo untenmaille. Sitten muistin tytön, jonka metsässä aiemmin näin. ~Häntä täytyy ehtiä varoittamaan, jos hän on menossa Tuskarotkolle.~ mietin. Hoputin Drewolfia ja huusin: "Vlcármc! Sreltré flârvem!" Drewolf kiihdytti vauhtiansa ja sukelsimme synkkään ja nyt myös pimeään metsään tyttöä etsimään.
Takaisin alkuun Siirry alas
FaithinChrist (Hato)
Admin
FaithinChrist (Hato)

Viestien lukumäärä : 107
Join date : 02.01.2014
Ikä : 22

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyPe Tammi 17, 2014 2:21 pm

Kuinkahan kauan olimme juosseet? Varmasti monta kilometriä. Vaikka kuntoni olikin kehittynyt erittäin hyväksi luostarin koulutuksessa, täyttä vauhtia juokseminen näin pitkällä matkalla alkoi jo olla uuvuttavaa. Vilkaisin nopeasti taaksepäin hidastaen vauhtia hieman, jotta en törmäisi mihinkään katsoessani muualle. Huomasin, että nuori Kasaikin alkoi väsyä. Se ei enää pysynyt vauhdissani, vaan oli epätoivoisesti alkanut jäädä jälkeen. Minun oli pakko pysähtyä odottamaan sitä.
"Anteeksi, ystävä", kuiskasin viereeni tallustelevalle ketulle. Kumarruin varovasti kohti kettua, joka hyppäsi käsivarsilleni. Pieni eläin oli varmasti todella väsynyt, mutta siitä huolimatta tunsin sen tärisevän hermostuneen oloisesti. Kasai vain tuijotti selkäni taakse suuntaan, johon olimme juosseet. Jahtaamisen kiihko vaikutti siinä vieläkin, ja uupumuksestaan huolimatta se halusi jatkaa matkaa. Minä tiesin sen. Ajoihan sama kiihko minuakin eteenpäin. Nostin Kasain olalleni, toivottavasti se jaksaisi pysytellä siinä. Tarvitsin käteni vapaiksi yllättävien tilanteiden varalta, sillä niitä tässä metsässä saattoi väijyä joka puun takana. Puskin jälleen väsynyttä ruumistani liikkeelle kirkkaan mieleni avulla. Tällä kertaa olisi kuitenkin maltettava pitää nopeus tasaisena. En tiennyt, paljonko matkaa oli vielä jäljellä. Itse asiassa en edes enää nähnyt merkkiäkään olennosta, jota olimme jahtaamassa. Kasai kuitenkin näytti tietävän ja ohjasi minua haukahduksillaan oikeaan suuntaan.
Olin juossut jo jonkin aikaa, kun aloin itsekin kuulla kaukaa kantautuvaa taistelun melskettä. Hidastin vauhtiani. Nyt oli mietittävä. Kasain tuijotuksesta päätellen kohteellamme oli jotakin tekemistä äänten kanssa, mutta kuitenkaan ei olisi viisasta rynnätä keskelle taistelua, Pimeäkin alkoi laskeutua metsän ylle, ja se tiesi yhä suurempaa vaaraa. Mitähän nyt tehtäisiin... Vasemmalla, melko kaukana, häämötti puiden välistä jokin suuri ja musta kohta maassa. Se ei voinut olla mikään muu kuin suuren suuri repeämä maassa. Tuon täytyy olla Tuskarotko, päättelin.
Yhtäkkiä tapahtui jotakin täysin odottamatonta. Kuulin raivokkaan karjaisun kaukaa suunnasta, josta taistelun melske oli kuulunut, ja samassa rotkosta nousi voimakas tuuli, kuin myrsky, melkein kaataen minut. Rotkosta alkoi kuulua omitusia ääniä, ja yhtäkkiä kuulin valtavan huudon, joka oli monta kertaa enemmän täynnä raivoa kuin ensimmäinen. Kauhistuneena heittäydyin nopeasti maahan suuren kiven suojaan. Luostarissa oli aina kerrottu kauhutarinoita rotkossa asustavasta jättimäisestä hirviöstä...
Takaisin alkuun Siirry alas
https://guresuwarriors.palstani.com
Dreliger

Dreliger

Viestien lukumäärä : 51
Join date : 06.01.2014
Ikä : 21
Paikkakunta : Keuruu

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyLa Helmi 08, 2014 11:16 pm

Drewolf ja minä kiisimme synkässä metsässä etsien tätä nuorta tyttöä. Minulla ei ollut aavistustakaan, missä hän voisi olla. Kuu pilkisti välillä pilvien takaa, luoden metsään aavemaisia varjoja. Pöllöt huhuilivat ja aina välillä kuulin, kuinka vesi solisi hiljaa ojissa, virraten kohti pientä järveä, jota kutsun Frilsêrksi. Pyysin Drewolfia hiljentämään ja suuntaamaan kohti Frilsêriä. Matka kesti vain muutaman hetken. Saavuimme järven rannalle. Katselin kuun ja tähtien heijastumaa veden pinnassa. Näin mielessäni välähtävän pieniä pätkiä jostakin. Näin nuoren pojan ja tytön. He kävelivät käsikkäin. Oletan, että poika kysyi tytöltä jotakin, sillä hänellä oli kysyvä katse ja hänen suunsa liikkui hieman. Yhtäkkiä tunsin pienen töytäisyn olkapäässäni. Havahduin ja käännyin katsomaan kuka se oli. Drewolf tuli istumaan viereeni. Taputin sitä päälaelle ja aloin riisumaan haarniskaani, jättäen päälleni vain sen alla olevan nahasta valmistetun shrilgrenin. Astelin hitaasti Frilsêrin viileään veteen, ummistin silmäni ja sukelsin. Avasin silmäni veden alla ja samalla muistin, että minun täytyy etsiä Brëlstrông koruni. Aloin hakemaan katseellani Brëlstrôngia. Uin rauhallisin vedoin muutaman metrin syvyydessä, välillä nousten pintaan ottamaan happea. Pian erotin pohjassa olevassa uppotukin oksassa valkoisen kaulakorun. Sukelsin hitaasti korua kohti. Ojensin käteni ottaakseni korun mukaani. Katsoin korua hymyillen ja samalla unohdin, että olen veden alla. Nousin nopeasti kohti pintaa. Pinnalle päästyäni vedin henkeä ja uin kohti rantaa. Nousin rannalle olevalle kivelle seisomaan. -Brëlstrông, mietin. Katsoin korua hetkisen ja laitoin sen sitten kaulaani. Hiljalleen koru vaihtoi väriään punaiseksi. Ainut, mitä korusta tiesin oli se, että siinä on pala Dralesdrianin väriä vaihtavasta sekä hohtavasta sydämestä ja kristallin alla oli Näkin vihreää ihoa. Löysin korun kerran Kabushkin läheltä. Siitä asti se on tuntunut suojelevan minua. Koru on yksi arvokkaimmista asioista, joita minulla on, ja siksi pidän sitä aina tämän järven pohjassa, kun lähden ryöstämään Fusekain vaunuja. Pian muistin sen nuoren tytön, jonka aiemmin näin. Juuri kun aioin sanoa Drewolfille, että täytyy lähteä etsimään tyttöä, kuulin Tuskarotkolta mahtavan mylväisyn.  -Se on herännyt, mietin. Jätin haarniskani maahan tänne odottamaan, mutta nappasin maasta miekkani ja hyppäsin Drewolfin selkään. Se lähti saman tien juoksemaan kohti Tuskarotkoa. -Toivottavasti se ei ole ehtinyt nousta rotkosta vielä, ajattelin. Matka tuntui olevan loputtoman pitkältä. Pian kuitenkin saavuimme rotkon lähistölle. Yhtäkkiä Drewolf pysähtyi kuin seinään ja oli lähellä etten lentänyt sen selästä. Drewolf aisti selvästi jotain ja se paljasti miekkaa terävemmät hampaansa. Laskeuduin hitaasti sen selästä ja lähdin varovasti kävelemään eteenpäin, Drewolf tietenkin takanani. Drewolf tönäisi minua hieman ja kun käännyin katsomaan sitä päin, se katsoi ensin minuun ja sitten suurta kiveä vähän matkan päässä. Lähdin hitaasti kävelemään kohti kiveä, vetäen samalla miekkani pois huotran suojista. Varovasti kiipesin kiven päälle ja katsoin sen toisella puolelle. Hämmästyin, kun näin sen saman nuoren tytön ja hänen vieressään olevan ketun jälleen. -Heistä voi tosin olla myös haittaa, ajattelin. Heilautin Drewolfille kättäni merkiksi ja se hyppäsi puuhun ja alkoi kiipeämään sitä ylös. Laskeuduin kiveltä varovasti ja lähdin kiipeämään muutaman metrin päässä olevaa puuta ylöspäin. Kun olin kiivennyt puuta noin puoleen väliin, katsahdin Drewolfia, joka oli toisessa puussa. Nyökkäsin sille ja se hyppäsi seuraavaan puuhun ja siitä taas seuraavaan, kunnes se oli suuren kiven viereisessä puussa. Se katsoi minua ja jäi siihen odottamaan. Hypin varovasti oksalta toiselle ja pian olin tytön ja ketun yläpuolella. Laskeuduin puuta hieman alaspäin. Vedin miekkani esiin, samalla kun hyppäsin puusta alas. Osuessani maahan heilautin sulavalla liikkeellä miekkani terän tytön kurkulle ja katsoin tätä silmiin.


Viimeinen muokkaaja, Dreliger pvm La Helmi 22, 2014 4:11 pm, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
FaithinChrist (Hato)
Admin
FaithinChrist (Hato)

Viestien lukumäärä : 107
Join date : 02.01.2014
Ikä : 22

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptySu Helmi 09, 2014 11:17 pm

Hirviömäinen karjunta taukosi hetkeksi, mutta rotkosta kuului kauheata ryskettä. Kasai ja minä emme missään nimessä uskaltaneet tulla pois kivenlohkareen takaa. Nuori kettu oli selvästi peloissaan ja yritti kaiken aikaa käpertyä selkäni ja kiven väliin hiljaa, säälittävästi uikuttaen.
"Hyss... Ei mitään hätää", koitin rauhoitella sitä, vaikka olin itsekin enemmän peloissani kuin koskaan ennen. Hyödytöntähän se oli; tottakai eläin pystyi vaistoamaan, että minäkin pelkäsin ja ettei kaikki ollut hyvin.
Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä nyt pitäisi tehdä. Voisimme tietysti lähteä pakoon, mutta auttaisiko se mitään? Jos tuo valtavaksi kuvailtu hirviö nousisi ylös rotkosta, se todennäköisesti hävittäisi kaiken tieltään ja jäisimme sen tuhoavan massan alle. Mutta vastukseksi tuo olisi aivan liian ylivoimainen, eikä se tainnut ymmärtää puhettakaan... Lisäksi olin niin kauhuissani, etten juuri pystynyt liikahtamaan. Kirosin mielessäni. Hitto. Jättiläinen tai ei, vihollisen pelkääminen on heikkoutta. Jumalauta, ei luostarissakaan suvaita tällaista! Samassa kuitenkin kaduin. Tuomitsisiko Taivas minut ajatuksistanikin? Sitä en ehtinyt miettimään enempää. Meteli ja kivien kolina rotkolla päin voimistui entisestään. Tunsin adrenaliinin virtaavan kehossani. Päätös olisi tehtävä, ja pian! Eihän tähänkään voinut jäädä istumaan. Kohta tuo hirvittävä peto nousisi ylös, ja sitten...
Käännyin hieman ja nappasin pelokkaan Kasain käsiini. Nostin kettua etutassujen alta ja roikotin sitä suorin käsin edessäni. Katsoin sitä totisella, ehkä vähän liiankin ankaralla katseella. Kasai lakkasi uikuttamasta ja katsoi minua varovasti.
"Nyt loppui valitus, kuulitko? Mitä emosikin sanoisi, jos näkisi sinut tuollaisena? Sinä olet kettu etkä mikään hiiri! Kuunteletko sinä? Itse päätit tulla soturin kumppaniksi, ja sinulta odotetaan asiaan kuuluvaa käytöstä! Kyllä minäkin pelkään, mutta tuollainen piiloutuminen ei auta yhtään!"
Kasai näytti ymmärtävän, vaikkakin säikähti vähän purkaustani. Se ei enää katsonut minua silmiin, vaan suuntasi päänsä nolona maahan.
"No, ei se mitään...", sanoin jo vähän lempeämpää sävyä tavoitellen, mutta lausahdukseni jäi kesken, kun jokin omituinen vaisto kertoi takanani olevan jotakin. Vilkaisin nopeasti kiven yläpuolelle, mutta siellä ei näkynyt mitään. Omituista... Laskin Kasain maahan ja nousin hitaasti seisomaan. Kivi oli niin suuri, etten silti nähnyt sen toiselle puolelle.
Äkkiä kuulin puun oksien katkeilua yläpuolellani. Adrenaliinin aikaansaamana refleksinä huudahdin ja liikutin kättäni vetääkseni miekkani esiin, mutta liian myöhään. Isokokoinen mies oli jo hypännyt puusta eteeni ja osoitti kurkkuani uhkaavasti terävän näköisellä miekallaan. Kasai alkoi räksyttää yrittäen kuulostaa pelottavalta, mutta oli tarpeeksi järkevä ollakseen hyökkäämättä miehen kimppuun. Nostin käsiäni hitaasti ylöspäin antautumisen merkiksi, mutten puhunut sanaakaan. Tämä tästä vielä puuttui. Saattoiko tämä muuten olla se nopea puuhyppijä, jota olimme jahdanneet? Oli miten oli, tilanne oli vaarallinen. Ties vaikka mies olisi hullu murhaaja tai varas. Mutta miksei tämä tuntunut tajuavan suuremman vaaran lähestyvän?
Takaisin alkuun Siirry alas
https://guresuwarriors.palstani.com
Dreliger

Dreliger

Viestien lukumäärä : 51
Join date : 06.01.2014
Ikä : 21
Paikkakunta : Keuruu

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyMa Helmi 10, 2014 1:15 am

Katsoin tätä tyttöä silmiin pitkän aikaa pitäen samalla miekkani terää tämän kurkulla. Mulkaisin maassa räksyttävää kettua nopeasti ja sen jälkeen kuiskasin hiljaa: "Sflriest." Drewolf kuuli sen ja hyppäsi puusta viereeni karjahtaen. Se katsoi ensin tyttöä ja sen jälkeen pientä kettua paljastaen samalla terävät hampaansa. Kettu oli oikeastaan aika huvittavan näköinen, kun sitä vertasi itseänikin suurempaan suteen. Käänsin katseeni takaisin tyttöön ja kysyin: "Mikä on nimesi, mistä tulet ja mikä on matkasi määränpää?"
Takaisin alkuun Siirry alas
FaithinChrist (Hato)
Admin
FaithinChrist (Hato)

Viestien lukumäärä : 107
Join date : 02.01.2014
Ikä : 22

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyMa Helmi 10, 2014 1:39 am

Mies seisoi pitkän aikaa pidellen terää kurkullani. Minuutit kuluivat hitaasti, kun tumma katse tunkeutui silmiini. Tuijottelin uhmakkaasti takaisin. Jos toinen olisi aikonut tappaa tai ryöstää, olisi hän kai tehnyt sen jo. Tunsin sisälläni kuohuvan uhman tuota outoa miestä kohtaan. Samalla minulla oli kiire pois tästä paikasta, sillä rotkon ryminä vain jatkui. Eikö mies kuullut sitä? Miksei hän välittänyt siitä?
Mies käänsi katseensa Kasaihin ja hänen huulensa liikkuivat. Äkkiä kuului hirvittävä karjaisu, ja viereisestä puusta hyppäsi harvinaisen isokokoinen susi. Verenhimoisen näköinen eläin paljasti valtavat hampaansa ja katsoi ensin minua, mutta sitten siirtyi tuijottamaan Kasaita, joka pelästyneenä hiippaili taakseni. Minä en susia pelännyt, mutta jos tuo yrittäisi tehdä Kasaille jotakin... Näyttäisin sille taivaan merkit, mitä siitä että sen isännän miekanterä oli kurkussani kiinni.
Mies puhkesi yllättäen puhumaan ja kyseli minusta.
"Ei kuulu sinulle", kivahdin vihaisena ja jatkoin kovemmalla äänellä: "Jätä kettu rauhaan!"
Takaisin alkuun Siirry alas
https://guresuwarriors.palstani.com
Dreliger

Dreliger

Viestien lukumäärä : 51
Join date : 06.01.2014
Ikä : 21
Paikkakunta : Keuruu

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyMa Helmi 10, 2014 1:50 am

Hämmästyin, kuinka tyttö uskalsi puhua noin kipakasti, vaikka hänen henkensä oli lähellä lähteä. Katsoin häntä edelleen ja minua alkoi naurattamaan. Rotkosta kuului suuri räjähdyksen omainen ääni. Sanoin tytölle: "En aio tehdä ketullesi mitään, mutta Drewolfista en olisi niinkään varma tällä hetkellä." Drewolf katsoi kettua ja murahti. "Sinun on parasta puhua jos aiot selvitä hengissä "ystävästämme", mutta voin toki jättää sinut itseksesikin Hänen kanssa", lisäsin.
Takaisin alkuun Siirry alas
FaithinChrist (Hato)
Admin
FaithinChrist (Hato)

Viestien lukumäärä : 107
Join date : 02.01.2014
Ikä : 22

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyMa Helmi 10, 2014 2:02 am

Mies vain jatkoi tuijottamista. En pitänyt siitä, miten hän katsoi minua. Vielä enemmän ärsyynnyin, kun hän rupesi nauramaan edessäni. Mies taisi pitää minua pilkkanaan. Samassa rotkosta kuului todella kova ääni, aivan kuin jokin olisi räjähtänyt. En nähnyt mitä rotkolla tapahtui, mutta mies vaikutti hämmästyttävän itsevarmalta. Varmasti hän oli tilanteen tasalla. Puhuessaankin hän vaikutti siltä, kuin kaikki olisi ollut hänen hallinnassaan, jopa tuo rotkossa asustava hirviö.
Vilkaisin äkäisesti sutta, jota hän nimitti Drewolfiksi. En sallisi sitä että joku tekisi Kasaille pahaa. Minun oli pakko alistua miehen ehtoihin.
"Hyvä on. Hato Erebor, Kenheiwan luostarista..." Hetkinen. Miten voisin kertoa määränpäästäni, kun en tiennyt, millä puolella mies oli? Niinpä jatkoin: "Minulla ei ole määränpäätä. Mutta tuo kettu, Kasai, se on ystäväni, enkä salli, että tuo ylisuuri koirasi satuttaa sitä."
Takaisin alkuun Siirry alas
https://guresuwarriors.palstani.com
Dreliger

Dreliger

Viestien lukumäärä : 51
Join date : 06.01.2014
Ikä : 21
Paikkakunta : Keuruu

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyMa Helmi 10, 2014 2:29 am

Suupieleni kääntyivät ilkikuriseen hymyyn. Katsoin vielä kerran hänen kettuaan ja naurahdin hiljaa. Siirsin miekkani terää hänen kurkultaan hieman sivummalle. Jylinä rotkolta yltyi entisestään. Katsoin Brëlstrôngia ja huomasin sen hehkun muuttuvan violetiksi. "Se on pian pinnalla", mietin. Käänsin katseeni Drewolfia päin ja sanoin: "Frïlst fêrg Srîlsrf trsêls." Drewolf murahti vastaukseksi ja katsoi Hatoa sekä Kasaita. Asetin miekkani takaisin huotraan ja sanoin: "Drewolf kantaa teidät sinne, minne minä menen nyt. Sieltä jatkamme eteenpäin puoleen yöhön asti, jonka jälkeen pysähdymme yöpymään." Tämän sanottuani lähdin juoksemaan kohti Frilsêriä.
Takaisin alkuun Siirry alas
FaithinChrist (Hato)
Admin
FaithinChrist (Hato)

Viestien lukumäärä : 107
Join date : 02.01.2014
Ikä : 22

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyTi Helmi 11, 2014 12:17 am

Omituinen mies vain jatkoi virnuilua, mikä sai minut rypistämään kulmiani. Tyyppi ei selvästikään ottanut minua tosissaan. Tajusi sentään viimein ottaa tuon ikävän näköisen terän pois kurkultani. Näköjään myös huomasi, että oli jo kiire jättää rotkosta nouseva hirviö omiin oloihinsa. Mies puhui sudelleen jollakin selittämättömällä kielellä, jollaista en ollut kuullut koskaan aikaisemmin. Ulkomaalainen?
Mies työnsi miekkaansa huotraan, joten näytti siltä, ettei hän ainakaan toistaiseksi olisi meille vaaraksi. Mitään selittelemättä hän latoi minulle suunnitelmansa ja juoksi pois, vielä nopeammin kuin puustossa hyppiessään.
Susi oli jäänyt paikalle odottavan näköisenä. Pitikö meidän todella kiivetä tuon otuksen selkään? Ja miksi ihmeessä mies, joka ei ollut edes kertonut omaa nimeään, oletti, että kettuni kanssa seuraisin häntä ja peräti yöpyisin hänen kanssaan samassa leirissä? ...Hetkinen nyt! Ei kai hänellä vain ole mielessään... Eihän se olisi sopivaa! ajattelin kauhistuneena. Jos miehellä olisi joitakin irstaita ajatuksia...
Susi tuijotti meitä edelleen. Jos nyt yrittäisimme pakoon, se todennäköisesti pysäyttäisi meidät. Vaihtoehtoja ei ollut. Nostin edelleen pelokkaan Kasain syliini ja kiipesin varovasti jättikokoisen suden selkään. Olin vähällä pudota, kun se syöksähti tuulennopeaan juoksuun syvälle metsään, ja kuulin rotkosta nousevan karjunnan takanamme voimakkaampana kuin kertaakaan aikaisemmin...
Takaisin alkuun Siirry alas
https://guresuwarriors.palstani.com
Dreliger

Dreliger

Viestien lukumäärä : 51
Join date : 06.01.2014
Ikä : 21
Paikkakunta : Keuruu

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyTo Helmi 20, 2014 1:53 am

Jatkoin juoksua halki synkän metsän ja kuulin takaani voimistuvan karjaisun. Katsoin sivulla vilistäviä suuria puita, jotka tumma yö oli ottanut kylmään syleilyynsä. Katsoin eteenpäin ja näin Frilsêrin häämöttävän edessäni. Mitäköhän se tyttö mahtaa ajatella tästää suunnitelmasta? Hän näytti aika pelokkaalta, Mietin ja jatkoin juoksuani. Hiljensin vauhtia saapuessani järvelle ja kävelin haarniskani luokse. Katsoin maassa olevaa haarniskaa ja sen vieressä makaavaa jousta sekä nuoliviiniä. Tätä ei ole järkevää ottaa nyt mukaan, tuumasin. Otin haarniskan osia kantooni ja kävelin kohti järveä. Seisahdin järven reunalle ja tiputin haarniskan osat kirkkaaseen veteen. Kun olin laskenut kaikkia osat järveen, hain jousen sekä nuoliviinin selkääni ja kävelin takaisin järven reunalle. Katsoin kristallin kirkasta vettä ja polvistuin. Huusin voimallisen rukoukseni: "Êstrils fer crons tlov grê. Frilsêrts foel grifsdor grel strev!" Nousin ylös järven reunalta ja kuulin, kuinka Drewolf saapui tyttö selässään ja käveli viereeni laskettuaan tytön sekä ketun maahan. Katsoin Drewolfin tummanpunaisiin silmiin. Näin sen kertovan sen nousseen rotkosta ylös. Käännyin hitaasti katsomaan tyttöä kohti ja ristin käteni miekkani kahvalle.
Takaisin alkuun Siirry alas
FaithinChrist (Hato)
Admin
FaithinChrist (Hato)

Viestien lukumäärä : 107
Join date : 02.01.2014
Ikä : 22

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyPe Helmi 21, 2014 1:26 am

Kiidimme suden selässä pimenevän metsän halki. En ehtinyt miettimään mitään matkan aikana, koska oli täysi työ pysytellä tuulennopean eläimen kyydissä ja pidellä Kasaita toisella kädellä kiinni vartalossani. Suden loikkiessa puiden väleissä ja kivikoissa tämä vaati täyden keskittymiseni. Sen tehdessä äkillisen käännöksen oikealle olin jo menettää tasapainoni ja pudota, mutta sain viime hetkellä kiinni paksusta turkista. Susi murahti minulle, mutta jatkoi juoksemista sen kummemmin reagoimatta.
Suden vauhdista huolimatta kului hyvän aikaa, ennen kuin katseeni tavoitti kirkasvetisen järven ja sen rannalla seisovan salaperäisen miehen, joka oli juossut edellämme paikalle. Järvelle tullessamme susi pysähtyi ja antoi minun ja Kasain laskeutua maahan. Sitten se käveli kunnioittavasti isäntänsä vierelle. Mies katsoi sutta, ikään kuin olisi viestinyt sen kanssa sanattomasti, ja kääntyi sitten verkkaisesti minun puoleeni, kuitenkaan sanomatta mitään.
Tapahtunut ärsytti minua yhä, ja laitoin käteni puuskaan tivaten mieheltä: "No, mitä tämä on? Kiitos vain pelastamisesta, mutta miksi muka oletat minun seuraavan itseäsi? Mitkä ovat aikomuksesi? Sitä paitsi, et ole edes kertonut nimeäsi!" Tuijotin miestä äkäisesti, mutta Kasai seisoi takanani yhä varovaisena.
Takaisin alkuun Siirry alas
https://guresuwarriors.palstani.com
Dreliger

Dreliger

Viestien lukumäärä : 51
Join date : 06.01.2014
Ikä : 21
Paikkakunta : Keuruu

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyPe Helmi 21, 2014 1:50 am

Drewolf kääntyi katsomaan tyttöä ja erityisesti kettua nyt jo paljon lempeämmällä ilmeellä. Kuuntelin vaitonaisena, kuinka tyttö puhui minulle vihasesti. Taivaalla pilvet alkoivat peittää kuuta, luoden metsän entistä synkemmän näköiseksi. Olin hetken hiljaa ennen kuin vastasin tytölle: "Oman turvallisuutesi kannalta sinun on seurattava minua pois Tuskarotkon läheisyydestä. Ellet välttämättä halua heittää henkeäsi noin nuorena." Vilkaisin tytön takana piileskelevään pieneen kettuun ja jatkoin: "Tuosta ei olisi kumminkaan sinua pelastamaan." Tuuli yltyi ja kuulin metsästä örkkien korvia raastavaa huutoa. Vedin miekkani huotrasta ja vilkaisin Drewolfia, joka paljasti veitsen terävät hampaansa, jotka olivat vieläkin hieman punertavat päivän kamppailusta. Katsoin tyttöä ja sanoin: "Älä kuole tänään sillä kuolleena sinusta ei olisi mitään hyötyä myöhemmin."
Takaisin alkuun Siirry alas
FaithinChrist (Hato)
Admin
FaithinChrist (Hato)

Viestien lukumäärä : 107
Join date : 02.01.2014
Ikä : 22

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyPe Helmi 21, 2014 2:10 am

Mies ei vastannut hetkeen, mutta huomasin sutensa katsovan Kasaita myötämielisesti. Ainakaan peto ei aikonut enää hotkaista pientä ystävääni. Tunsin, että Kasai alkoikin jo rauhoittua. Ehkä se muisti ankaran palopuheen, jonka olin sille kiven takana pitänyt. Metsä hämärtyi entisestään yön kuluessa, kohta olisi säkkipimeää.
Outo tyyppi ei edelleenkään suostunut kertomaan nimeään, mikä ei ollut mielestäni mikään sivuseikka; vaikka en ollutkaan niitä kovin onkeeni ottanut, oli luostarissakin opetettu hyviä käytöstapoja. Mies vain selitti minun turvallisuudestani. Mitä se hänelle edes kuului? Ja vähätteli vielä Kasaita.. Vaikka oikeastaan, eihän ketusta taistelussa paljon hyötyä ollut. Sillä oli vielä paljon opittavaa.
En ehtinyt vastata miehelle, kun äkillinen tuulenpuuska ja metsästä kantautuva örkkien örinä yllättivät minut. Hirviöt lähestyivät. Mies veti jo miekkaansa, ja susikin näytti olevan valmis lähestyvään taisteluun. 'Älä kuole tänään sillä kuolleena sinusta ei olisi mitään hyötyä myöhemmin', sanoi mies. Ahaa! Olin siis oikeassa, hän halusi minusta jotakin! Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa sellaisen miettimiseen. Vedin siis minäkin teräväkärkisen Wakkain ja syöksähdin enimmäistä (toistaiseksi ainoata) metsästä ryntäävää örkkiä kohti leikaten siltä pään irti, siististi yhdellä viillolla. Tarkastelin hetken miekkani terää ja tuhahdin selvästi miehen kuullen: "En se minäkään ole aivan avuton."
Takaisin alkuun Siirry alas
https://guresuwarriors.palstani.com
Dreliger

Dreliger

Viestien lukumäärä : 51
Join date : 06.01.2014
Ikä : 21
Paikkakunta : Keuruu

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyLa Helmi 22, 2014 1:26 am

Näin örkin juoksevan metsästä ja katsoin, kuinka tyttö veti miekkansa esiin, juoksi örkkiä vastaan ja katkaisi sen kaulan yhdellä nopealla huitaisulla. "En se minäkään ole aivan avuton." tyttö sanoi selvästi närkästyneenä. Hymähdin hiljaa ja kiipesin Drewolfin selkään pitäen sen turkista kiinni, samalla kun pidin oikeassa kädessäni miekkaani. Kun olin saanut tukevan asennon Drewolfin selässä, näin useiden örkkien ryntäävän metsästä karjuen. Drewolf lähti juoksemaan örkkejä päin karjuen ja hyppäsi korkealle ilmaan. Pudottauduin sen selästä örkkien keskelle, huitaisten samalla miekalla muutaman örkin kaulavaltimoon syvät viillot. Drewolf laskeutui raskaasti kahden örkin päälle ja alkoi repimään seuraavia örkkejä riekaleiksi terävillä hampaillaan. Ennen kuin ehdin tajuta mitään, miekanterä heilahti pääni yläpuolelta. Katsoin örkkiä, joka melkein tappoi minut, ja surmasin sen yhdellä nopealla sivalluksella. Pyörähdin ympäri ja viilsin seuraavaa örkkiä mahaan. Vilkaisin sivusilmälläni, kuinka tyttö pärjäsi. ”Ei hän ainakaan tänä yönä tule kuolemaan”, mietin. Käänsin katseeni takaisin kohti örkkejä ja katkaisin kahdelta samantien pään. Pian tunsin lähestyvän miekan ja örkin karjuntaa oikealta puoleltani. Käännyin juuri torjuakseni voimakkaan lyönnin miekallani. Toivuttuani iskusta, katsoin lyöjää ja huomasin sen olevan kolmekertaa normaalia örkkiä isompi örkki. Se oli muutenkin eriainen. Sillä oli terävän näköiset mustat kynnet, jotka kaareutuivat hieman, röpelöinen ja mustanvihreä iho, suuret ja verestävän tummanpunaiset silmät, normaalia lihaksikkaampi vartalo, useita arpia sen rumissa ja likaisissa kasvoissa ja se valui tummanviolettia verta jalastaan. Sen miekka oli valtava ja hopean sekä ruosteen sekoituksen värinen. Toisessa kädessään sillä oli painava puusta tehty kilpi, jossa oli useita teräviä piikkejä pystyssä. Kaulassaan sillä roikkui köysi, jossa oli useita pääkalloja, joista jotkut olivat ehjiä ja jotkut murskana joistain kohti. Huomasin sen ranteessa kultaisen renkaan, joka oli koristeltu jalokivillä. Enempää en ehtinyt rumilusta katsoa vaan harppasin muutaman askeleen taaksepäin, väistäen sen seuraavaa lyöntiä. Otin miekastani paremman otteen ja ryntäsin huutaen örkkiä päin, heittäydyin selälteni, jotta voisin likua sen ali ja samalla sivalsin sitä vatsaan ja sukupuolielimiin. Örkki karjahti tuskasta ja kaatui polvilleen maahan. Se kuitenkin nousi varsin nopeasti maasta ja kääntyi minua kohti. Ennen kuin se ehti täysin kääntymään minua kohti, viilsin syvän, violettia verta vuotavan haavan sen oikeaan kylkeen. Se parahti uudestaan ja huitaisi raskaalla kilvellään minua, niin että lensin muutaman metrin taaksepäin. Katsoin Drewolfia, joka oli aikeissa hyökätä suuren örkin kimppuun, joten huusin sille: ”Dro! Lêstra fir grem Ôrk!” Drewolf katsoi minuun ja kääntyi selvästi hieman pettyneenä poispäin, alkaen riepottelemaan örkkiä, joka meinasi lävistää hänen sydämensä miekalla. Havahduin jälleen suuren örkin yrittäessä lävistää vatsani miekallansa. Kierähdin nopeasti sivuun ja nousin pystyyn, jonka jälkeen löin kaikilla voimillani örkkiä polvitaipeeseen. Se ulvoi tuskaisesti ja lysähti maahan käsiensä varaan. Kävelin örkin eteen, joka kohotti katseensa minua kohti ja avasi suunsa sanoen: ”Res trel fins krem. Trê lofns.” En ollut ennen kuullut örkkien puhuvan omalla kielellänsä, mutta silti ymmärsin, mitä se sanoi minulle. Samassa mieleeni välähti suuri määrä muistoja. ~Näin itseni istumassa kivellä jonkun vanhan miehen kanssa. Kuulin hänen puhuvan jotain örkkien kielestä ja lausuvan saman lauseen, jonka suuri örkki äsken lausui: ”Res trel fins krem. Trê lofns.” Hän kertoi sanoi sen tarkoittavan antautumista örkkien kielellä eli: ”Surmaa minut jos aiot. Minä hävisin.” Näin vanhan miehen kädessä myös korun. Hän kertoi örkin lahjoittavan kaikki korunsa ja muun omaisuutensa voittajalle, jos he jotain omistivat. ”Kaikki örkit eivät kuitenkaan tee näin”, mies sanoi tiukasti, ”mutta jos örkki näin tekee, häntä pitää kunnioittaa säästämällä tämän henki.”~ Samassa muistikuvat katosivat ja löysin itseni taas lammelta, mutta taistelu oli rauhoittunut ja kaikki örkit katsoivat minua ja suurta örkkiä kohti. Katsoin örkkiä, joka oli edelleen polvillansa edessäni ojentaen kultaista jalokivikoristeista korua, jonka näin aiemmin tämän ranteessa, minua kohti ja sanoi nöyrästi: ”Ota tämä koru ja säästä henkeni.” Katsoin suurta örkkiä ja ojensin käteni ottaakseni korun vastaan. Yllätyin korun painosta. En uskonut sen olevan täyttä kultaa painonsa puolesta, mutta se oli kaunis ja keksisin sille varmasti käyttöä vielä myöhemmin. ”Saat pitää henkesi”, sanoin örkille, joka nousi ylös, kosketti kädellä sydämensä kohtaan ja lähti juoksemaan takaisin metsään. Taistelu jatkui vielä hetken, kunnes muutama jäljellä oleva örkki pakeni huutaen takaisin metsään. Huoahdin ja lysähdin maahan polvilteni. Drewolf asteli hiljakseen useiden örkkien raatojen keskelle ja asettui makuulleen viereeni.


Viimeinen muokkaaja, Dreliger pvm La Helmi 22, 2014 2:24 am, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
FaithinChrist (Hato)
Admin
FaithinChrist (Hato)

Viestien lukumäärä : 107
Join date : 02.01.2014
Ikä : 22

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyLa Helmi 22, 2014 2:05 am

Tiedustelijan lisäksi örkkejä oli selvästi tulossa lisää, joten kehotin Kasaita piiloututumaan. Örkit olisivat liian isoja keskenkasvuiselle ketulle. Kasai näytti kuitenkin rohkaistuneen, ilmeisesti suden takia, joka näytti hyvinkin varmalta ja valmistautuneelta lähestyvään taisteluun. Se tuijotti minua hetken aikaa kiinteästi, aivan kuin sanoen: "Anna mahdollisuus!" Pidin kuitenkin päätökseni, ja kettu vetäytyi harmistuneena rannalla kasvavan kuusen juuressa olevaan pieneen kuoppaan.
Samassa mies nousi sutensa selkään ja kävi hyökkäykseen örkkejä vastaan, jotka yllättäen juoksivat metsästä iljettäviä sotahuutojaan karjuen. Mies ja hänen lemmikkinsä olivat jo täydessä vauhdissa, ja minäkin juoksin keskelle taistelua huutaen kiihdyksissäni Jumalaani avuksi taisteluun. Rakastin tätä adrenaliinin huumaavaa vaikutusta kunnon tappelun aikana, kun toimintakykyni niin äkillisesti nousi ja veri kohisi suonissa. Vihollisia oli lukumääräisesti paljon enemmän, mutta tuskin ne yksilöinä olivat edes minun tasoani. Niin, huomasin tuon miehen käyttelevän miekkaansa minua paremmin. Mutta ei sillä nyt ollut väliä. Täytyisi keskittää itsensä näiden örkkien tuhoamiseen, jos mieli selvitä täältä hengissä.
Käsittelin Wakkaita parhaalla taidollani ja voimallani, mutta silti örkkejä oli hieman liikaa ja jouduin hitaasti perääntymään rantaa kohti. Hetkessä huomasin isohkon kiven rannalla kuusen vieressä. Hyppäsin nopeasti sen päälle. Seisoin nyt örkkejä ylempänä, mikä antoi minulle etua taistelussa. Paikaltani kykenin myös suojelemaan kuoppaan piiloutunutta Kasaita.
Ei tullut mieleenikään katsoa mitä muualla taisteukentällä tapahtui. Ei ennen sitä, kun yhtäkkiä kaikki pysähtyi. Örkit lopettivat hyökkäyksensä ja tuijottivat kaikki tapahtumaa kauempana. Harvinaisen suurikokoinen örkki kyyhötti lyötynä tapaamani miehen edessä ojentaen tälle jotakin kimmeltävää. Mies sanoi jotakin örkille, ja tämä nousi ylös sekä juoksi pois. Muut örkit eivät kuitenkaan hellittäneet ihan heti, vaan jouduimme tappamaan vielä muutamia, kunnes loputkin juoksivat pakoon. Pelkurit, hymähdin itsekseni. Kasai astui jo ulos piilokolostaan ja alkoi pureksia kuolleen örkin jalkaa.
"Lopeta tuo - aih", huomasin vasta nyt käsivarteeni ilmestyneen haavan. Pukuni värjäytyi punaiseksi, mutta onneksi vamma ei vaikuttanut kovin pahalta.
Kävelimme yhdessä lähemmäksi miestä, joka oli väsyneenä polvistunut maahan susi vierellään. Istahdin parin metrin päähän, mutta en sanonut mitään. Ei ollut mitään sanottavaa.
Takaisin alkuun Siirry alas
https://guresuwarriors.palstani.com
Dreliger

Dreliger

Viestien lukumäärä : 51
Join date : 06.01.2014
Ikä : 21
Paikkakunta : Keuruu

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyLa Helmi 22, 2014 2:23 am

Katsoin örkiltä saamaani korua ja laitoin sen taskuuni. Vilkaisin uuvuksissani tyttöä ja tämän kettua, jotka olivat istahtaneet hieman kauemmaksi minusta ja sudesta. Katsoin tytön käsivartta ja huomasin hänen hihansa tahriutuneen verestä. ”Dreliger, olen Dreliger ja tämä on Drewolf”, sanoin tytölle. Katsoin hänen käsivarttaan ja sanoin: ”Vuodat verta.” Nousin ylös ja lähdin kävelemään kivelle, jonne jätin aiemmin satulalaukun. Hetken pengottuani laukkua löysin pienen pätkän sidettä ja narua. Kävelin tytön luokse, samalla kun Drewolf seurasi katseellaan liikkeitäni. Ojensin tytölle sidetarpeet sekä vesileilin ja sanoin: ”Puhdista ja sido haava ennen kuin se tulehtuu tai saat verenmyrkytyksen sekä juo.” Tämän jälkeen kävelin järvelle ja katsoin itseäni kirkkaan veden pinnasta, joka välkehti kuin kristallipeili. ~Näytänpä kamalalta~, ajattelin. Kasvoillani oli muutama naarmu taistelun jäljiltä ja suuren örkin violettia verta, joka tuntui polttavalta. Huuhtelin veren kasvoiltani yön viilentämällä vedellä. Katselin taivaalle, kuinka aamuaurinko alkoi hiljalleen nousta taivaalle.
Takaisin alkuun Siirry alas
FaithinChrist (Hato)
Admin
FaithinChrist (Hato)

Viestien lukumäärä : 107
Join date : 02.01.2014
Ikä : 22

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptySu Helmi 23, 2014 1:03 am

Nojasin taistelusta väsyneenä vanhan petäjän runkoon ja puhalsin ilmaa keuhkoistani. Katselin hitaasti vaalenevalle yötaivaalle. Tähdet alkoivat jo kadota. Miten saattoi jo tulla aamu? En ollut ollenkaan tajunnut ajan kulkua taistelun aikana. Katsahdin vähän matkan päässä istuvaa miestä, joka myöskin vaikutti uupuneelta. Hän esitteli itsensä Dreligeriksi. Viimeinkin. Se, että toinen jätti nimensä kertomatta, lisäsi aina epäilyksiäni. Huomatessaan punertuneen takinhihani Dreliger nousi ylös (hieman horjuen, vai kuvittelinko vain?) ja meni kaivamaan jotakin satulalaukusta, joka hänellä oli mukanaan. Hetken kuluttua mies näytti löytävän etsimänsä ja tulikin minua kohti, pudottaen syliini jonkinnäköisen siteen, narunpätkän sekä puolillaan vettä olevan nahkaleilin. 'Puhdista ja sido haava ennen kuin se tulehtuu tai saat verenmyrkytyksen sekä juo', sanoi hän. Dreligerin kääntyessä ja kävellessä järveä päin peseytymään tuijotin häntä hämmästyneenä, kulmiani rypistäen. Miksi tuo minun haavoistani välitti? Aloin kuitenkin sitomaan käsivarttani miehen kehotuksen mukaan. Samalla minulla oli aikaa ajatella. Dreliger ei vaikuta olevan mikään paha mies... Mutta saattaa hän vain esittääkin. En voi luottaa häneen. En vielä.
Katselin, miten Kasai lähestyi suurta Drewolf-sutta varovasti, ikään kuin yrittäen tehdä tuttavuutta kunnioittavaan sävyyn. Kettu näytti niin pieneltä valtavan eläimen rinnalla...
Tuskin susi nyt tekisi mitään pahaa Kasaille. Uskalsin siis nousta maasta ja kävellä hiljaa rantaan Dreligerin luokse, mutta edelleen pitäen etäisyyttä. Tähysin vastarannalle ja tunsin nousevan tuulen liikuttavan hiuksiani. Aurinko alkoi nousta.
"Joten... luuletko, että 'se' tulee tänne?"
Takaisin alkuun Siirry alas
https://guresuwarriors.palstani.com
Dreliger

Dreliger

Viestien lukumäärä : 51
Join date : 06.01.2014
Ikä : 21
Paikkakunta : Keuruu

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptySu Helmi 23, 2014 6:01 am

Kuulin tytön varovaisesti lähestyvät askeleet takanani. Hän pysähtyi vähän matkan päähän ja kysyi: ”Joten... luuletko, että 'se' tulee tänne?" Katsoin kirkasta veden pintaa, joka alkoi väreillä nousevan tuulen vaikutuksesta. Käänsin katseeni nousevaan aurinkoon. En vastannut heti vaan kuuntelin tuulen huminaa ja oksien kahinaa. Hetken päästä kuitenkin sanoin: ”En usko, että se tulee tänne enään. Örkit olisivat lähteneet muuten päinvastaiseen suuntaan.” Käännyin ympäri ja napsautin sormiani, kiinnittääkseni Drewolfin huomion. Lähdin kävelemään kohti metsää, ottaen puukon tupesta. Drewolf nousi ylös ja lähti perääni. ”Syödään”, huikkasin tytölle ja katkaisin muutamia puiden oksia nuotiota varten. Drewolf nappasi oksat suuhunsa ja kuljetti ne tytön eteen, samalla kun vuolin pajusta terävää tikkua, jotta siihen saisi lihan palan kiinni. Kävelin tikut kädessäni laukulle ja kaivoin esiin kolme nahkaan käärittyä lihanpalaa sekä leivän palasen.
Takaisin alkuun Siirry alas
FaithinChrist (Hato)
Admin
FaithinChrist (Hato)

Viestien lukumäärä : 107
Join date : 02.01.2014
Ikä : 22

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyMa Helmi 24, 2014 12:48 am

Miehen arvion mukaan rotkon hirviö ei olisi tulossa tänne päin. Vaara oli siis siltä osin ohi. Kumarruin veden ääreen pestäkseni kasvoni. Järven pinta väreili jo niin paljon, etten nähnyt kasvojani kunnolla. Näytin kuitenkin varmasti hirveältä. Mutta mitä väliä, hengissä oltiin ja se oli tärkeintä. Vaikka eihän tuo äskeinen örkkilauma mikään kauhean paha vastus ollut.
Minun olisi pitänyt vielä korjata kampaustani (luostarissa oli korostettu myös siistiä ulkonäköä), mutta en ehtinyt. Dreligeriksi itseään kutsunut mies oli nimittäin ruvennut jo katkomaan nuotiopuita. Kasai loikki luokseni Drewolfin jäljessä, joka kantoi eteeni männyn oksia. Näin ketussa selvää ihailua sutta kohtaan, mutta suurempi eläin näytti suhtautuvan pienempäänsä välinpitämättömästi. Naureskelin Kasain touhuille hakiessani rannasta pyöreitä kiviä kehäksi nuotion ympärille. Kun tämä oli valmis, kaivoin taskustani tulukset, jotka olin pihistänyt luostarista. Kuivat oksat syttyivät nopeasti. Dreliger kävi taas laukulleen, josta hän näköjään löysi jotain syötävääkin.
Takaisin alkuun Siirry alas
https://guresuwarriors.palstani.com
Dreliger

Dreliger

Viestien lukumäärä : 51
Join date : 06.01.2014
Ikä : 21
Paikkakunta : Keuruu

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyPe Helmi 28, 2014 1:02 am

Aamuinen usva laskeutui järven pinnalle ja auringon säteet alkoivat jo hieman lämmittää kylmää maata. Pöllöt lensivät huhuillen puiden koloihin ja jostain pidemmältä kuului käen kukkumista. Kävelin paistotikut sekä lihanpalat kädessä tytön luokse ja heitin kaksi lihanpalaa sekä toisen tikuista tytölle ja sanoin: "Kettu voi itse valita, syökö lihansa raakana vai kypsennettynä." Vilkaisin Drewolfia, joka oli jo juoksemassa metsään. "Sitä on turha odottaa takaisin tunnin sisällä", sanoin,"Se haluaa syödä rauhassa saalistamansa peuran." Tökkäsin lihanpalani tikkuun ja aloin paistamaan sitä, nuotion kuumuutta hohkaavissa liekeissä.
Takaisin alkuun Siirry alas
FaithinChrist (Hato)
Admin
FaithinChrist (Hato)

Viestien lukumäärä : 107
Join date : 02.01.2014
Ikä : 22

Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla EmptyPe Helmi 28, 2014 1:58 am

Aamun tunnelma tiivistyi sitä mukaa kun luonto heräsi auringon noustessa. Istuin nuotion vieressä ja haukottelin salaa. En ollut nukkunut kunnolla muutamaan vuorokauteen. Kuinka joku voisi nukkua metsässä, jossa joka kuusen takana väijyi verenhimoinen hirviö?
Mies antoi minulle tikun ja kaksi lihanpalaa. Kasai vinkaisi, ja heitin sille toisen palasista, ei se kuitenkaan jaksaisi odottaa kypsentämistä. Mutisin kiitoksen miehelle ja aloin kypsentää omaa palastani nuotiotulella, kuten mieskin.
Hiljaisuus alkoi tuntua jo kiusalliselta. Mitä tuolle voisi sanoa?
"No... Oletko ollut kauankin seudulla?"
Takaisin alkuun Siirry alas
https://guresuwarriors.palstani.com
Sponsored content




Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty
ViestiAihe: Vs: Kohtaaminen Tuskarotkolla   Kohtaaminen Tuskarotkolla Empty

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Kohtaaminen Tuskarotkolla
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 2Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Guresu warriors RPG :: Roolipeli :: ITÄINEN METSÄ :: Metsässä-
Siirry: