Rakastatko sinä minua?

//Nämä tarinat kertovat ajasta, jolloin Dreliger oli 15 vuotias ja asui tuntemattomalla saarella.//




Päättääkseni tämän päiväiset harjoitukseni, iskin Flrilrdriä ensin rintakehään ja sen jälkeen viilsin siltä kaulavaltimon auki. Näin kuinka miekkani tahriutui siniseen vereen, jota lensi hieman kasvoillenikin. "Hyvää työtä Dreliger! Se oli oikein nautittavaa katsomista! Sinustahan tulee vielä mahtava soturi!" Mrerldri huudahti innostuneena minulle. "Kiitosta paljon." Vastasin hieman ylpeänä itsestäni pyyhkiessäni verta kasvoistani. ­~Olet sinä kyllä aikamoinen taistelija.~ Mietiskelin. Lähdin kävelemään hitaasti trooppisen metsän halki kohti vuorensisäistä kuumaa allasta. Katselin ylös taivaalle kuinka aurinko lähetti kultaisia säteitä maata kohti ja kuuntelin kuinka lintuset lauleskelivat kauniilla äänellä, ylhäällä puissa. Jatkoin matkaani kapeaa polkua pitkin lähestyen vuorta joka askeleella. Yhtäkkiä tunsin kuinka joku tarttui minua olkapäistäni ja veti minut pois polulta mukanansa pusikkoon. Olin juuri vetämässä miekkaani esiin, mutta sitten huomasin, että hyökkääjä olikin rakas tyttöystäväni Linfe. Linfe halasi minua ja kertoi kuinka urhea olin, päihittäessäni Frlilrdin ja ne muut kammottavat olennot. Hymähdin hiljaa vastaukseksi, hymyilin ja painoin Linfen rintakehääni vasten. Silittelin Linfen pitkiä, vaaleita hiuksia, jotka hän oli koristellut erilaisilla niityn kukilla. Hänellä oli päällänsä vain valkoinen pitkä mekko, jossa ei ollut hihoja ja joka ylettyi lähes maahan asti. Hänen äänensä oli pehmeä ja ystävällinen, kuin suuren Slinsden, joka lenteli vuorien huipuilla laulaen. Hän hymyili lähes aina eikä tuntenut vihaa ketään ihmistä kohtaan, sillä sellaisen lahjan hän oli syntyessään saanut. Hänen ihonsa oli pehmeä ja silmänsä loistivat vihreinä, kuin kevään lensfen vasta kukkaan puhjenneet terälehdet. Hänen ihonsa oli pehmeä, kuin silkki. Ja kosketuksensa hellä, kuin perhosen siiven iskut. Hetken päästä Linfe meni hieman taaksepäin, kuitenkin pitäen käsistäni kiinni. Hän katsoi kauniilla silmillään savunsinisiin silmiini ja kysyi hennolla äänellä: "Rakastatko sinä minua?" Katsoin häntä silmiin ja hymyilin vastatessani: "Totta kai rakastan. Miksi kysyt?" Linfe oli hetken hiljaa ja painoi katseensa maahan. Sitten hän sanoi: "Minua pelottaa. Minua pelottaa se, hylkäätkö minut jos löydät jonkun toisen tytön. En tahdo menettää sinua. En kestäisi sitä." Näin kuinka Linfen poskelle vierähti kyynel. Hymyilin edelleen ja kohotin Linfen päätä. Pyyhkäisin kyyneleen hänen poskeltaan ja pyysin häntä katsomaan minuun. Katsoin hänen surullisiin silmiin ja sanoin: "Linfe, rakastan sinua nyt ja aina. Kun ensimmäisen kerran näimme, ihastuin sinuun heti. Kun tulit juttelemaan kanssani ja hymyilit, en saanut sanoja suustani. Kun katsoit minua silmiin ja hymyilit, punastuin. Kun halasit minua ensimmäisen kerran, olin varma, että en tulisi tuntemaan samanlaista tunnetta enää koskaan. Kun ensimmäistä kertaa suutelimme, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt, eikä mikään olisi voinut minua sinusta erottaa sillä hetkellä. En ole rakastanut koskaan, ketään niin paljoa kuin sinua rakastan nyt. Ja tulen sinua aina rakastamaan. Tahdon olla kanssasi ikuisesti." Katsoin yhä Linfea silmiin, ja näin kuinka ne alkoivat taas muuttua onnellisiksi. Linfe hyppäsi kaulaani ja kaatoi minut maahan. Painoin häntä itseäni vasten, samalla kun pyörimme maassa ympäriinsä. Hetken aikaa pyörittyämme rauhoituimme ja katsoimme toisiamme pitkään, eikä kumpikaan sanonut mitään. Linfe halasi minua taas ja minä vastasin halaukseen. Makasimme nurmikolla pitkään ja kuuntelimme luonnon ääniä. Aurinko paistoi edelleen, lintuset lauloivat kauniisti, lämpöinen ja raikas tuuli havisutti puiden lehtiä, oravat leikkivät ja juoksivat ympäriinsä, mehiläiset surisivat kukkien joukossa onnellisesti ja heinäsirkat soittivat iloisesti sävelmiään. ~Luonnon sinfonia.~ Ajattelin hiljaa mielessäni. Katsoin Linfea. Hän oli nukahtanut ja nukkui onnellisesti. Taitoin pienen, vaaleanpunaisen ja tuoksuvan ruusun puun rungosta, ja asetin sen Linfen hiuksiin. Annoin hänelle suukon päälaelle ja sanoin hiljaa: "Rakastan sinua ikuisesti." Laitoin silmäni kiinni ja kuuntelin luontoa edelleen. ~Kuinka kaunista ja ihanaa elämä voikaan olla.~ Ajattelin juuri ennen kuin nukahdin.

Awwwwwww!!!!!!! Nyt tuli tippa linssiin :'D Ihana tarina!
Tästä sulle annetaan 15 pacaa, päivitän rahat siis hahmosivullesi Pelaajat-osioon.